maanantai 3. joulukuuta 2012

Materiaalituntemus: Villa

Tapaus lampaanvilla


Minua pitkään ja toistuvasti vaivannut kysymys: onko villa eettinen materiaali? Voiko villan käyttö olla lampaalle ystävällistä missään olosuhteissa, vai olenko vain onnellisena huijannut itseäni kuvittelemalla, että "ei ne siitä kärsi"? 

 Täytyypä ottaa selvää.


 Perustietoa lampaanvillasta - Finatex

Lampaan villa (WO)

Villa-nimitystä käytetään ainoastaan lampaasta saatavista kuiduista. Eri lammasrotuja tunnetaan maailmassa yli 200 ja vanhimmat todisteet villan käytöstä ovat noin 4000 e.Kr. Mesapotamiasta. Villaa tuotettiin 1 milj. tonnia vuonna 2010. Suurimmat villantuottajamaat ovat Australia, Uusi-Seelanti ja Kiina. Euroopassa villaa tuotetaan eniten entisen Neuvostoliiton alueella sekä Isossa-Britanniassa.
Villalla on hyvä lämmöneristämiskyky ja se imee hyvin kosteutta. Villa kestää heikosti hankausta ja on herkkä vanumaan. Sekoittamalla villaan tekokuituja saadaan tuotteista kestävämpiä ja erilaisilla vanumattomuuskäsittelyillä villatuotteista saadaan konepesunkestäviä.
Villatuotteet tulee pestä hellävaroen korkeintaan 40ºC:ssa vedessä mahdollisimman neutraalilla, mielellään erityisellä villan pesuaineella. Villatuotteita tulisi tuulettaa usein ja vaatteet tulisi asettaa huolellisesti ripustimelle sekä säilyttää kuivassa ja viileässä, väljässä tilassa. Mikäli villatuotteita ei ole koisuojattu, tulee tämä ottaa huomioon säilytyksessä.
Lisätietoja: International Wool Secretariat IWS

Lähde: Finatex > Eläinkuidut > Lampaanvilla



Mutta villahan on luonnontuote?



Internetin ihmemaassa samoillessa sitä törmää kaikenlaiseen mielenkiintoiseen tietoon, kuten tähän varsin silmiäavaavaan tokaisuun Project Maman blogissa:


"Sinisilmäisinä kaupunkilaisina esitimme luonnollisesti kysymyksen, että pidetäänkö näitä villan vai lihan takia. Setä katsoi meitä hiukan hämmästyneenä ja yritti asetella sanansa mahdollisimman epäloukkaavasti: "Kyllähän ne syödä pitää". Ja kertoi meille, mitä maksetaan lampaanlihasta ja mitä villasta.

Tiesittekö, että lampaanvilla on todellakin lampaankasvattajille vain välttämätön paha? Keritseminen on hyvin hikinen, aikaavievä ja kallis urakka, joka pitää teettää joka vuosi. Sitten villat pitää kuljettaa itse kehräämöön, joka maksaa korvauksen, jolla juuri ja juuri jää omilleen keritsemisestä."


Lähde: Project Mama: Lammas, villa, huopa


Satuttaako villan keritseminen lammasta? 

Blogin kirjoittaja pohtii, onko olemassa villaa, jonka keritsemiseen on käytetty aikaa, huolellisuutta tai edes ammattitaitoa.

Mulesing 

Lähde: http://www.animalia.fi/node/211

Mikä mulesing?

Mulesing on erityisesti australialaisten lampaankasvattajien käyttämä menetelmä, jolla torjutaan lihakärpäsen (Lucilia cuprina) munimista merinolampaan peräaukkoa ympäröivään villaan. Mulesing-menetelmässä lampaan peräaukon ympäriltä leikataan saksilla suuri pala nahkaa ja villaa täysin ilman kivunlievitystä. Leikkaushaavaan muodostuu ajan kuluessa arpikudos, johon lihakärpäsen on hankala munia.

Miksi mulesingiä käytetään?

Lihakärpäsen munista kuoriutuvat toukat käyttävät ravintonaan lampaan lihaa, mikä aiheuttaa lampaalle kuumetta, tulehduksia, kiputiloja ja jopa kuoleman. Kärpästen on arvioitu aiheuttavan villateollisuudelle vuosittain noin 200 miljoonan dollarin kulut.

Lampaat ovat aikanaan olleet tulokaslaji Australian eläimistöön, joten niillä ei ole luontaista puolustusmekanismia lämpimässä ja kosteassa viihtyvää lihakärpästä vastaan. Lampaiden peräaukon kostea villa ja merino-rodun poimuinen iho houkuttavat kärpäsiä.

Mulesingin haittoja

Eläinlääkärit ovat arvioineet, että leikkauksesta aiheutuva kiputila voi kestää lampailla viikkojen, jopa kuukausien ajan. Mulesing leikkauksissa lampailta on mitattu yli kaksinkertaisia stressihormonitasoja. Leikkaus ei ehkäise täysin munimista, leikkaushaava voi myös itsessään houkutella kärpäsiä. Mulesing voi tutkimusten mukaan altistaa lampaan nivelrikolle ja emätinsyövälle sekä leikkausarven palovammoille auringossa.

Vaihtoehtoja mulesingille

- Kärpäsloukut
- Parempi ruokavalio (ehkäisee löysiä ulosteita, mikä houkuttaa kärpäsiä)
- Lampaiden suihkuttaminen kemikaaleilla/hyönteismyrkyllä (villaan ei usein haluta kemikaaleja)
- Lampaiden keritseminen ennen kärpästen lisääntymisaikaa
- Lampaiden takapään karvojen ajelu
- Lampaiden tehostettu yksilöllinen tarkkailu
- Kärpästen muninnan havaitseminen ja hoito aikaisessa vaiheessa
- Lampaiden jalostus niin, että niiden iho on sileämpi (poimut houkuttavat kärpäsiä)
- Lampaiden kasvatus pienemmissä laumoissa (tarkkailu helpottuu, suuret laumat houkuttavat kärpäsiä)

Nämä menetelmät vaativat enemmän aikaa ja rahaa, joten ne ovat vähemmän käytettyjä. Lisäksi suunnitteilla on mm. rokotteita, uusia kärpäskarkotteita ja lampaiden ihoa kovettavia ja kuolettavia kemikaaleja, jotka eivät kuitenkaan ole eläinystävällinen vaihtoehto. Myös lampaiden nukuttaminen mulesingin aikana ei ole ratkaisu, sillä se ei poista pitkäaikaisia kiputiloja.

Tiesitkö?

Australiassa on noin 106 miljoonaa lammasta, jotka tuottavat n. 480 miljoonaa kg villaa (2004). Näistä n. 85% on merinolampaita. Arvioiden mukaan mulesing-leikkaus tehdään vuosittain noin 15-24 miljoonalle merinolampaalle Australiassa.

Maan villateollisuus on puhunut, että mulesing-leikkaukset lopetettaisiin vuoden 2010 jälkeen, mutta toistaiseksi asiaan ei ole saatu mitään vahvistusta.

Australia on maailman suurin villantuottaja ja se vie villaa yli 50 maahan. Kiina on suurin australialaisen villan ostajamaa.

Useat kansainväliset vaateliikeketjut ovat kieltäytyneet jo hankkimasta australialaista merinovillaa. Kuluttajana Sinäkin voit vaikuttaa! Tarkista aina vaatteesta villan alkuperä tai pyydä kauppiasta selvittämään se. Älä osta australialaista merinovillaa!

Lähteitä: Preventing flystrike-Alternatives to Mulesing? Dr Suzanne Pope Report, August 1997; Effect of mulesing and shearing on the prevelence of Erysipelothrix rhusiopathiae arthrititis in lambs, Aust Vet J Vol 81, No 11, 2003; http://www2.dpi.qld.gov.au/sheep/10041.html; Animals Australia Mulesing Leaflet

Lisätietoja: www.animalia.fi, www.SaveTheSheep.com

 



 

 


Mutta mitä vikaa on lampaiden kasvatuksessa ja villassa?

Lampaita kasvatetaan erityisesti villan takia, mutta lihantuotanto ja teurastus ovat erottamaton osa lampaankasvatusta. Lampailla, kuten kaikilla muillakin tuotantoeläimillä, on luonnoton elämä ja niitä odottaa ennenaikainen kuolema.

Monissa maissa, kuten Suomessa, lammastilat ovat melko pieniä. Suomessa myytävistä villavaatteista vain muutama prosentti on valmistettu kotimaisesta villasta. Noin 80 % maailman tekstiiliteollisuudessa käytettävästä villasta tuotetaan Australiassa. Australialaisella lammasfarmilla on keskimäärin 5000 lammasta. Lampaiden kuolleisuus on korkea, jopa 40 % karitsoista kuolee kahden ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Joka vuosi Australiassa noin kymmenen miljoonaa karitsaa kuolee jo muutaman päivän ikäisinä, mikä johtuu lähinnä ylisuurista lammasmääristä ja epäpätevistä hoitajista.

Valtaosa Australiassa kasvatettavista lampaista on merinolampaita (lammasrotu). Merinolampaan iho on jalostuksen tuloksena luonnottoman poimuinen, jotta lampaista saisi mahdollisimman paljon villaa. Ihopoimujen suojassa viihtyy loisia, joten tämän takia lampaat kylvetetään hyönteismyrkkyaltaissa. Yleinen toimenpide on myös ilman puudutusta tehtävä mulesing, missä osa peräaukkoa ympäröivästä ihosta leikataan pois. Jäljelle jää kivulias, verinen haava, jonka paraneminen kestää viikkoja. Kipu vaikeuttaa lampaiden liikkumista.

Lampaille tehdään myös muita kivuliaita ja tuskallisia toimenpiteitä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Esim. karitsojen kastrointi, häntien katkaisu ja hampaiden hiominen ovat yleisiä toimenpiteitä niin Australiassa kuin muissakin suurissa lampaankasvatusmaissa.

Vaikka monet maailman lampaat saavatkin vielä elää laitumilla, tilanne on valitettavasti muuttumassa. Iso-Britanniassa ja Australiassa lampaankasvatus on paikoin jo alkanut muistuttaa vastaavanlaista tehdasmaista tehomaataloutta, kuin muidenkin tuotantoeläinten kasvatus on. Jotta lampaistakin saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti, karitsojen annetaan imeä emonsa maitoa vain rajoitetun ajan, minkä jälkeen ne eristetään emostaan, juotetaan maidonkorvikkeilla ja pidetään sisätiloissa.

Luonnossa lampaat kasvattaisivat juuri sen verran villaa kuin sääolojen takia olisi tarpeen, mutta ihmisen tekemän jalostuksen seurauksena asia ei enää ole näin. Luonnottoman suuri villamäärä ei myöskään putoa itsestään karvanlähtöaikana, kuten lampaiden esi-isillä tapahtui. Villaa on jopa puolet lampaan ruumiinpainosta. Useat lampaat kuolevat lämpöhalvaukseen. Toisaalta vuosittain kuolee miljoona lammasta kylmyyteen, jolle ne altistuvat keritsemisen jälkeen. Keritsemistahti on kiivas ja lampaat saattavat vahingoittua. Esim. Australiassa on kerrottu tapauksista, joissa keritsijä on vahingossa leikannut puolet lampaan kasvoista irti tai nylkenyt sukupuolielimet pois, eikä vammojen hoitamiseksi ole sen jälkeen tehty mitään.

Iso-Britannian villasta noin kolmannes on "nahkavillaa," joka on irrotettu teurastettujen lampaiden ja karitsojen nahasta. Lampaat on käytetty villantuotannossa loppuun noin nelivuotiaina, jolloin ne joutuvat teurastamolle. Niistä saadaan sitten niin villaa, lampaanlihaa kuin lampaannahkojakin. Monille australialaisille ja uusiseelantilaisille lampaille matka teurastamolle tarkoittaa viikkojen mittaisia teuraskuljetuksia laivalla esim. entisen Neuvostoliiton maihin. Matkan aikana joka kolmas lammas kuolee nälkään, janoon, kylmyyteen, kuumuuteen tai salmonellaan. Osa lampaista tukehtuu hengiltä. Niitä, jotka selviävät teuraskuljetuksesta hengissä, odottaa teurastus.

Tekstiiliteollisuus käyttää lampaanvillan lisäksi myös muiden eläinten villaa. Villantuotannossa käytetään myös esim. angorakaneja, angoravuohia, kashmirvuohia, kameleja ja laamoja. Myös näiden eläinten kasvatukseen ja kohteluun liittyy ongelmia. Esim. angorakanit kasvatetaan pienissä häkeissä ja kashmirvuohet joutuvat elämään sidottuina kahden tolpan väliin, jotta niistä voi säännöllisesti ja helposti kiskoa karvaa irti.


Lähde: Vegaaniliitto - Usein kysyttyjä kysymyksiä


 

Painettu villaisella: tiesitkö tämän lampaista?

Teksti on koottu Tampereella 19.4.2011 järjestettyä pääsiäismaistatusta varten. Maistatuksessa ohikulkijoille tarjoiltiin eläinystävällisiä maistiaisia pääsiäisherkuista sekä tietoa lampaista ja lammastuotannosta. Lampaan liha tai villa mielletään usein eettisesti kestäväksi valinnaksi lautaselle tai vaatetukseen. Vaikka joiltakin osin lampaiden asiat ovat paremmin kuin muiden tuotantoeläinten, on lammastuotannossa silti huomattavia ongelmia. Koska niin lampaan lihalle kuin villallekin on olemassa paljon eläinystävällisiä vaihtoehtoja, kannattaa myös lammastuotteet jättää ostamatta.
Riippumatta siitä, millaisissa olosuhteissa lammas on elämänsä elänyt, päättyvät sen päivät etuajassa. Lammas voisi elää yli kymmenenvuotiaaksi, mutta esimerkiksi Suomessa suurin osa lampaista teurastetaan alle vuoden ikäisinä. Lihaa tuottavien lampaiden ikäennuste ei nouse muuallakaan maailmassa juuri tätä korkeammaksi. Myöskään villarotuiset lampaat eivät pääse viettämään eläkepäiviä, vaan ne lähetetään teurastamoon niiden villantuotannon laskiessa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa näin käy neljävuotiaille lampaille.

Lampaat Suomessa

Suomessa elää yhteensä 120 000 lammasta noin 1 800 lammastilalla. Tiloista 850 toimii ammattimaisesti tai sivutoimisesti, loput tiloista ovat harrastelijatiloja. Ammattimaisilla tiloilla uuhia eli aikuisia naaraslampaita on keskimäärin 60, kun taas harrastelijatiloilla luku on alle kymmenen. Uudet lammasyrittäjät perustavat pääsääntöisesti suuria, yli sadan uuhen tiloja. Koska uuhi poikii kerran vuodessa yhdestä kolmeen karitsaa, voi lammastilalla olla kerrallaan jopa satoja lampaita. Suomen ilmasto on laiduntavan eläimen kannalta haasteellinen. Lakimme ei edellytä lampaiden päästämistä laitumelle, vaikkakin lampaat yleensä saavat laiduntaa kesäaikana ja monilla tiloilla on tämän lisäksi käytössä pidennetty laidunkausi. Talvisin lampaat voidaan pitää sisätiloissa, jolloin ongelmana on muun muassa lampaiden sorkkien liikakasvu ja siitä aiheutuvat vaivat. Laitumelle saakka lampaat eivät talvisin pääse, mutta useilla tiloilla on mahdollisuus jaloitella ulkotarhassa.
Lain mukaan lammaskarsinassa tulee olla tilaa yhtä aikuista lammasta kohden 0,8–1,4 neliömetriä lampaan koosta ja lampolatyypistä riippuen. Luomulampaalla tilaa tulee olla 1,5 neliömetriä eli ero tavanomaiseen lammastuotantoon ei ole merkittävä. Lammas on sian tavoin tarkka siitä, että sillä on omat paikkansa nukkumiselle, syömiselle ja ulostamiselle. Tämä voi käydä hankalaksi ahtaassa karsinassa.

Lampaanliha

Lammastilojen päätuote Suomessa on alle yksivuotiaan lampaan eli karitsan liha. Tämä kattaa viidenneksen Suomessa vuosittain kulutetusta noin kolmesta miljoonasta kilosta lampaanlihaa. Koska Suomessa on vain vähän lampaita teurastavia teurastamoita, voi lampaan stressaava matka tilalta teurastamolle kestää useita tunteja. Neljä viidesosaa Suomessa kulutettavasta lampaanlihasta tuodaan tänne ulkomailta, pääosin Uudesta-Seelannista. Uuden-Seelannin lampaanlihantuotantoa kritisoidaan muun muassa siksi, että lampaat kuljetetaan ahtaissa laivoissa muihin maihin teurastettaviksi. Nämä matkat voivat kestää viikkoja huonoissa oloissa: jopa kolmasosa lampaista kuolee matkan aikana nälkään, janoon, kuumuuteen, kylmyyteen, sairauksiin tai tukehtumalla. Matkan jälkeen lampaita odottavat Lähi-idän ja Kiinan teurastamot. Muita suuria lampaanlihantuottajamaita ovat Australia, Iran, Iso-Britannia, Turkki, Syyria ja Intia.

Villa

Alkuperäinen lammas kasvatti itselleen kylmiksi vuodenajoiksi juuri sopivan paksuisen turkin, joka ilmojen lämmetessä harveni itsestään. Nykyiset villantuotantoon keskittyvät lammasrodut on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paksu turkki, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon voittoa. Paksu villakerros on lampaan kannalta ongelmallinen, sillä kuumalla ilmalla se voi aiheuttaa lampaalle lämpöhalvauksen. Toisaalta maailmassa kuolee vuosittain miljoona lammasta kylmyyden vuoksi, koska kerityt lampaat ovat alttiita kylmyydelle.

Suomalainen villantuotanto

Yllättävän moni ajattelee Suomessa myytävien villalankojen ja muiden villatuotteiden villan olevan peräisin Suomalaisilta lammastiloilta. Vain pieni osa, 100 000 kiloa, Suomessa myytävien villatuotteiden villasta on tuotettu Suomessa – esimerkiksi yksistään lankavalmistaja Novita maahantuo vuosittain puoli miljoonaa kiloa villaa. Toinen harhakäsitys on se, että suomalaisilla lammastiloilla tuotettaisiin etupäässä villaa. Koska villasta maksetaan Suomessa vähän, on lammastilojen päätuote lampaanliha. Ostamalla suomalaista villaa, tukee kuluttaja samalla myös lampaanlihan tuotantoa.
Suomessa lampaat tulee lain mukaan keriä vähintään kerran vuodessa, mutta tavallisesti lampaat keritään kahdesti. Keritseminen on lampaalle stressaava ja pelottava tilanne ja se voi rimpuillessaan saada keritsimestä kivuliaita ihovaurioita.
Vaikka villan laatu ei kerrokaan koko totuutta lampaiden kohtelusta, antaa se kuitenkin viitteitä siitä, kuinka hyvin lampaista tiloilla huolehditaan. Haastattelemamme suomalaisesta villasta lankaa tuottavan kehräämön edustaja kertoi, että heille tarjotaan hyvin paljon huonolaatuista ja likaista villaa.

Villantuotanto merten takana

Maailmassa tuotetaan vuosittain 1,2 miljoonaa tonnia villaa, josta 80 prosenttia on peräisin Australiasta. Muita suuria villantuottajia ovat Kiina, Uusi-Seelanti ja entisen Neuvostoliiton maat. Vaikka suurissa tuottajamaissa luonnonolot mahdollistavat laiduntamisen, liittyy lammastuotantoon monia ongelmia. Koska lammaskatraat ovat todella suuria, useimmiten 2 000.10 000 lampaan muodostamia, on lampaiden yksilöllinen tarkkailu ja hoito mahdotonta. Esimerkiksi Australiassa 40 prosenttia villantuotantolampaista kuolee kahden ensimmäisen elinkuukautensa aikana ja vuodessa jopa 10 miljoonaa karitsaa menehtyy muutaman vuorokauden ikäisenä. Tämä johtuu ylisuurten laumojen ohella eläintenhoitajien huonosta pätevyydestä.
Monien lammastuottajamaiden eläinsuojelulainsäädäntö on erittäin puutteellinen eikä se takaa eläinten hyvinvointia. Yleiset toimenpiteet, kuten karitsojen kastrointi ja häntien typistäminen, eivät lain mukaan vaadi kivunlievitystä. Toimenpiteet voidaan toteuttaa joko leikkauksella tai estämällä verenkierto kumirenkaalla, jolloin eläimen häntä tai kivekset joutuvat kuolioon.
Koska lammastuotanto on kasvava ala, lisää tämä painetta tehostaa tuotantoa entisestään eläinten kannalta huonoon suuntaan. Australiassa ja Isossa-Britanniassa on yhä yleisempää, että tehokkuuden nimissä karitsat vieroitetaan emoistaan varhaisessa vaiheessa, ruokitaan korvikkeella ja kasvatetaan sisätiloissa.

Takapuoli ruvella Australiassa

Erityismaininnan epäeettisestä lammastuotannosta ansaitsee australialainen merinovillan tuotanto. Merinolampaan iho on jalostettu erityisen poimukkaaksi, jotta se tuottaisi mahdollisimman paljon villaa. Ihon poimut puolestaan tarjoavat hyvän munimispaikan ärhäkkäälle lihakärpäselle. Loisimista estetään mulesing-menetelmällä, jossa lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan iso pala nahkaa ilman puudutusta tai kivunlievitystä. Syntyvä arpikudos ehkäisee kärpäsen munimista lampaan hännän alle. Lammas kärsii haavan aiheuttamasta kivusta viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Toimenpiteen yhteydessä lampaalta voidaan myös amputoida häntä, jotta lampaan turkki ei sotkeentuisi lampaan virtsasta tai ulosteista.
Mulesingia puolustellaan sillä, että toukat voivat aiheuttaa lampaalle kivuliaan myiaasi-sairauden. Loisimista ja sairastumista voidaan ehkäistä myös muilla keinoilla, mutta on rahassa mitattuna halvempaa tehdä mulesing-toimenpide kuin kasvattaa lampaita pienemmissä laumoissa, tarkkailla niitä yksilöllisesti ja antaa niille tarvittaessa loishäätö.
Vaikka mulesing-menetelmää on kritisoitu laajasti, ei Australia ole vielä luopunut sen käytöstä. Noin puolet maailman merinovillasta tuotetaan Australiassa, mutta kuluttajalle saakka tieto villan alkuperästä saati sitten tuotanto-olosuhteista ei välity.

Lampaat aatteissa mutta eivät vaatteissa

Jopa Suomen talviolosuhteissa on mahdollista pärjätä ilman villasukkia tai lammasturkkia. Lämpimät talvikengät ja kerrospukeutuminen ovat pakkaskelien ehdoton parivaljakko. Hengittävistä kasvikuiduista, kuten puuvillasta, pellavasta, bambusta, hampusta tai ramista, valmistetut vaatteet ja asusteet eivät hiosta, mutta myös keinokuitujen joukosta on löydettävissä toimivia vaihtoehtoja. Lankakaupoillekin kannattaa lähteä avoimin mielin, sillä markkinoilla on huomattava määrä villattomia lankoja. Perinteisen puuvillan ohella neulepuikoille voi nostaa bambu-, hamppu-, maissi-, pellava-, soija- tai jopa sokeriruokolankaa. Keinokuitulankojakin löytyy monenmoista sorttia. Jopa kierrätyspulloista valmistettua lankaa on kaupan.

Eläinlainsäädännön ongelmia

Laeilla ja asetuksilla määritellään eläintenpidolle vähimmäisvaatimukset, joita eläintiloilla tulee noudattaa. Käytännössä lait eivät kuitenkaan takaa eläinten hyvinvointia, sillä nykyiset säädökset puuttuvat etupäässä rakenteellisiin ominaisuuksiin, kuten tilan tarpeeseen, lämpötiloihin tai ruokinnan järjestämiseen. Laki ei ohjeista siihen, kuinka varmistetaan eläinyksilön elämän mielekkyys, eikä se ole tae siitä, että eläinyksilöllä on mahdollisuus elää lajityypillistä elämää. Lakien valvonta ei sekään ole ongelmatonta tai objektiivista, sillä valvontaviranomaisina toimivat tilallisilta palkkansa saavat eläinlääkärit. Lisäksi lain rikkomisesta seuraavat rangaistukset ovat useimmissa tapauksissa lieviä sakkorangaistuksia tai väliaikaisia eläintenpitokieltoja.

Tiesitkö tätä?

Vuodessa yli neljän miljoonan karakul-karitsan kohtaloksi koituu muoti. Alle kolmen päivän ikäiset tai vielä syntymättömät karitsat sekä niiden emot tapetaan, jotta niistä voidaan valmistaa kalliita krimiturkkeja. Elintarvikkeisiin ja vitamiinivalmisteisiin lisätty D-vitamiini on useimmiten peräisin lampaanvillasta. Jos tuoteselosteessa lukee vain D-vitamiini, on kyseessä todennäköisesti eläinperäinen D3-vitamiini. D2-vitamiini sen sijaan on kasviperäinen.

Lähteet


Lähde: Vegaaniliiton esite: Lampaat



Tämän blogin kirjoittaja harkitsee vaihtamista.

Vinkkejä siitä, mitä tehdä varastossa pyöriville villalangoille, otetaan vastaan!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)