Materiaalituntemus: Eläinkuidut

Lähde: Finatex

Julkaisut | Kuituopas | Eläinkuidut | 

Alpakka (WP)

Alpakka on kamelin sukuinen eläin, joka elää Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla osittain villinä. Vapaana kasvavat alpakat vangitaan vain keritsemistä varten joka toinen vuosi. Alpakkaa tuotetaan vuosittain noin 4000 tonnia. Tärkeimmät tuottajamaat ovat Peru, Bolivia, Equador ja Argentiina. Alpakkaa on alettu tarhata 1980-luvulta asti myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa ja Kanadassa. Tarhatut alpakat voidaan keriä kahdesti vuodessa. Yhdestä alpakasta saadaan 3-5 kg villaa. Muita Etelä-Amerikan kamelieläimiä ovat laama, vikunja ja guanaco.

Alpakan villa on joustavaa ja erittäin hyvin lämpöä eristävä. Alpakan karva on hyvin pitkää, 20-30 cm. Alpakan villaa on yli 17 valkoista, mustaa ja ruskean eri sävyä. Villa käytetään yleensä luonnonvärisenä, mutta valkoinen villa on kysytyintä, sillä sitä voidaan myös värjätä.

Alpakkaa käytetään etupäässä neulelankoihin ja vaatteisiin sellaisenaan tai sekoitteina villan tai muiden korkealuokkaisten karvojen kanssa. Alpakkatuotteita hoidetaan samoin kuin villaa: pestään hellävaroin korkeintaan 40º C:ssa vedessä mahdollisimman neutraalilla pesuaineella.

Lisätietoja: International Alpaca Association

Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto 1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984

Angora (WA)

Angoraa saadaan angorakanin turkiskarvasta. Angorakani on tuotu oletettavasti Turkista Angoran maakunnasta Ranskaan 1700-luvun alkupuolella. Angorakaneja tarhataan nykyisin monissa maissa mm. Ranskassa, Kiinassa, Japanissa ja Perussa. Angoraa tuotetaan vuosittain alle 10 000 tonnia. Kanit keritään neljä kertaa vuodessa. Yksi kani tuottaa 300-500 g angoravillaa vuodessa.

Angora on erittäin lämmöneristävää ja sen kosteudenimukyky on erinomainen. Angora on kevyttä, kiiltävää ja sileää. Koska angora on luonnostaan suora kuitu, sen kehrääminen on vaikeaa ja lisäksi se on helposti vanuvaa. Tämän vuoksi angoraa sekoitetaan villan, alpakan, polyamidin tai polyakryylin kanssa. Angoraefekti saadaan aikaan jo 10-30 % osuudella angorakarvaa. Angoraa käytetään neulelankoihin, urheilu- ja alusasuihin, lähinnä lämpö- ja reumakerrastojen materiaalina.

Angoratuotteille suositellaan hellävaraista käsinpesua neutraalilla hienopesuaineella. Pesussa tuotteiden hankaamista ja vääntämistä tulee välttää, ettei tuote vanu ja kutistu. Joillekin angoratuotteille suositellaan kuivapesua.

Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto 1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999))
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984

Mohair (WM)

Mohairia saadaan angoravuohen peitinkarvoista. Mohairvuohi on alunperin kotoisin Tiibetistä, josta se myöhemmin levisi Turkkiin. Nykyisin angora- eli mohairvuohia kasvatetaan Turkissa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa sekä USA:ssa Teksasissa. Mohairvuohia arvioidaan olevan yli 6 milj. Vuohet keritään kahdesti vuodessa ja mohairvillaa tuotetaan vuosittain runsaat 20 000 tonnia.

Mohairkuitu on hyvin pitkää ja kiiltävää. Luonnostaan mohair on valkoista, harmahtavaa tai ruskehtavaa. Kuitu on hyvin oikeneva, sähköistymätön ja luja. Mohairia käytetään sekä sellaisenaan tai sekoitettuna pääasiassa villan kanssa mutta myös alpakan, kamelinkarvan, puuvillan ja tekokuitujen kanssa. Sekoitteissa jo 15-25 % osuus mohairia lisää tuotteeseen kuohkeutta ja antaa kiiltoa.

Mohair on hyvin helposti puhdistuvaa. Pysyäkseen hyvänä mohairtuotteen tulee antaa 'levätä' ja tuotetta kannattaa tuulettaa usein. Muuten mohairia hoidetaan kuin villaa: pestään haaleassa vedessä miedolla pesuaineella ja tasokuivataan. Pesun jälkeen kevyt harjaus palauttaa mohairin pörröisyyden. Tuotteen silitystä tulee välttää.

Lisätietoja: The International Mohair Association

Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto 1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984

Kameli (WK)

Kamelinkarvaa saadaan kaksikyttyräisistä kameleista, joita pidetään Luoteis-Kiinan ja Mongolian alueella kotieläimenä. Kamelista saadaan keväällä karvanlähdön aikaan hienoa alusvillaa ja karkeaa peitinvillaa. Kamelinkarvaa tuotetaan vuosittain noin 5 000 tonnia, päätuottajamaa on Kiina.

Hieno kamelinkarva muistuttaa ominaisuuksiltaan vuohien karvoja: se on hieman kiharaista ja siinä on silkkimäinen kiilto. Sitä sekoitetaan tavallisesti villan mutta myös mohairin, kashmirin, puuvillan ja synteettisten kuitujen kanssa. Hienoa kamelinkarvaa käytetään sellaisenaan tai sekoitteina neuleisiin sekä takkikankaisiin. Karkeasta päälliskarvasta valmistetaan köysiä, hihnoja, telttakankaita sekä huopia.

Kamelinkarvasta valmistetut vaatteet pestään 30°C asteisessa vedessä neutraalilla pesuaineella hellävaroen, ettei karva vanu.


Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto 1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja 1984

Kashmir (WS)

Kashmir on kashmirvuohen erittäin hienoa alusvillaa, joka kerätään talteen vuosittain eläinten karvanlähtöaikaan. Yksi kashmirvuohi tuottaa villaa noin 500 g. Kashmirvillaa tuotetaan vuosittain noin 4 000 - 5 000 tonnia. Kashmirin tuottajamaita ovat Kiina, Iran, Mongolia, Intia ja Turkki.

Kasmiria käytetään sellaisenaan tai sekoitettuna pääasiassa villan kanssa mutta myös silkin, puuvillan tai synteettisten kuitujen kanssa. Kasmiria käytetään hienona kampalankana mm. ompelulankoihin, solmioihin ja huiveihin sekä karstalankana naisten pukukankaisiin.

Koska kashmir on hienoa merinovillaakin hienompi kuitu, tulee sen hoidossa olla erittäin varovainen. Kashmirtuotteet pestään haaleassa vedessä neutraalilla pesuaineella hellävaroen. Koska kashmir myös vanuu helpommin kuin villa, tulee tuotteen käsittelyssä varoa mekaanista muokkausta.


Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi Kuituraaka-aineet (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto 1991, Hämeen ammattikorkeakoulu 1999)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984

Laama (WL)

Laama on kamelin sukuinen eläin, jota esiintyy Etelä-Amerikassa. Laama on kotieläin toisin kuin osittain villi alpakka ja harvinaisemmat laamaeläimet vikunja ja guanaco. Laaman villaa tuotetaan vuosittain noin 600 tonnia pääasiassa Boliviassa. Uroslaamaa käytetään kuormajuhtana ja naaraslaaman villa keritään tekstiilitarkoituksiin joka toinen vuosi.

Laamasta saadaan kahdenlaista karvaa: karkea peitinkarvaa ja hienoa alusvillaa. Laaman villa on lämmintä, kevyttä ja sillä on hyvä vetolujuus. Laaman villaa käytetään lähinnä eläimen kasvualueella perinteisiin tuotteisiin: siitä valmistetaan ponchoja, huopia ja mattoja. Laaman karvasta valmistettuja tuotteita hoidetaan samoin kuin villatuotteita: pestään hellävaroen korkeintaan 40° C:ssa vedessä mahdollisimman neutraalilla pesuaineella.


Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984

Naudankarva (HR)

Nautaeläimistä saatavat karvat ovat yleensä lähinnä karkeita jouhia tai harjaksia. Näitä on käytetty perinteisesti harjojen valmistukseen. Jouhia käytetään hyvin vähän tekstiiliteollisuudessa. Niitä pystytään käyttämään matto- ja huopalangoissa tehosteina sekä huonekalukankaissa puuvilla- tai pellavaloimeen yhdistettynä. Jouhia ja harjaksia saadaan myös sioista, hevosista (HS), vuohista (HZ) sekä koirista.

Jakkihärästä saadaan kehrättäväksi sopivaa pehmeää kuitua. Tuotanto on kuitenkin hyvin vähäistä ja sillä on lähinnä paikallista merkitystä.

Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984