Materiaalituntemus: eläinkuitujen myyntipuhe

Eläinkuituja ovat lampaanvillan ohella seuraavien eläinten turkin karva:


- alpakka
- vikunja
- guanako
- laama
- kameli
- vuohi, erityisesti
- angoravuohi, jonka karvaa kutsutaan mohairiksi, sekä
- kashmirvuohi
- kani, erityisesti
- angorakani
- chinchilla
- lehmä, jonka karvaa käytetään jonkin verran.

Kamelinkarvatakki, mohairneule, kashmirhuivi, angoraneule... kaikki ovat eläinkuituja, eli koostuvat eläinproteiinista, lähinnä keratiinista. Kaikille karvasta koostuville kuiduille pätevät kuta kuinkin samat hoito-ohjeet:

- pestään mahdollisimman harvoin ja ensi kädessä aina tuuletetaan
- pesu mahdollisimman haaleassa vedessä, 30 astetta tai korkeintaan 40 astetta lämpimässä
- neutraalilla pesuaineella hellävarainen pesu, mieluiten käsin

Kaikki eläinkuidut voivat vanuta joten huopumisen estämiseksi pitäisi pesuvaiheessa välttää mekaanista kulutusta, lämpötilaeroja ja lämpötilan vaihteluita. Neule saattaa kutistua tai rypistyä ja huopua osittain.


Silkin hoito

Silkkikangasta pitää varjella vedeltä tai tahriintumiselta, mutta sitä voi silti pestä, mikä kuulostaa minusta ristiriitaiselta.

Finatex:

" Silkillä on korkea kosteudenimukyky ja se eristää hyvin lämpöä. Silkki kestää huonosti mm. auringonvaloa ja hikeä ja sähköistyy kuivassa ilmassa.

Silkkituotteiden hoidossa tulee olla huolellinen. Silkkivaatteet tulee pestä riittävän usein, sillä alkalit ja hiki heikentävät niiden kestävyyttä ja saattavat muuttaa tuotteen värejä. Silkkituotteille suositellaan vesipesua 30ºC vedessä neutraalilla pesuaineella. Silkki siliää helpoimmin kosteana, mutta silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC. Silkkituotteet voidaan pestä myös kuivapesuna. Silkkiä ei saa kuivata kuivausrummussa."

Lähde: Finatex.fi Julkaisut | Kuituopas | Eläinkuidut | Silkki







Eläinkuitua on myös silkki, jota saadaan kehräämällä mulperiperhosen kotelot. Yhdessä kotelossa on jopa 3000 metriä silkkirihmaa, jonka toukka on kutonut ympärilleen. Rihma kerätään kotelosta puolalle (reeling), ja silkkikuitua voidaan saada jopa 900 metriä.

Silkkiä saadaan sekä kasvatettuna (eli kyse on toukkafarmeista!) sekä luonnossa eläneiden toukkien kutomana, nk. villisilkkinä. Eri perhoslajien kutomaa silkkiä ovat m.m. Erisilkki, intialainen tasarsilkki, intialainen tussahsilkki, kiinalainen tussahsilkki ja mugasilkki.

Yleensä kotelot keitetään jolloin metamorfoosissa oleva perhosen aihio sen sisällä kuolee, mutta myös auenneista, tyhjistä koteloista voidaan tuottaa silkkiä. Silloin kuitu ei ole yhtenäinen, vaan murtunut niistä kohdista joista kotelo on auennut, ja silkkiin tulee epätasainen pinta. Lankaa ei puolata (reel) vaan harjataan (gumming) ja kehrätään (spin).

Tällaista villisilkkiä kutsutaan ahimsa- tai peace silkiksi. Ahimsa on m.m. Mohandas Gandhin käyttämä termi, joka tarkoittaa väkivallasta pidättäytymistä. Monet silkkiteollisuuden termit ovat käytössä samanaikaisesti eikä nimestä välttämättä heti voi päätellä, miten se on valmistettu. Samoin "väkivallaton silkki" voi olla tarhattujen toukkien valmistamaa ja toukkia m.m. pakastetaan ja jätetään ruokkimatta.



Lähteet:
http://www.wormspit.com/peacesilk.htm luettu 6.12.2012
http://www.aurorasilk.com/fabrics/silks_matte_and_peace/index.html luettu 6.12.2012
http://www.ecofashionworld.com/Glossary/Cruelty-Free-Silk-or-Peace-Silk.html luettu 6.12.2012
http://thegreenconnoisseur.blogspot.fi/2009/03/what-is-peace-silk.html luettu 6.12.2012