tiistai 4. joulukuuta 2012

Puuvillan likainen tarina

Puuvillan likaiset jäljet

Gunilla Anderin kirja Puuvillan likainen tarina valottaa puuvillantuotannon kääntöpuolta. Puuvillapelloilla työskentelevät orjat Amerikan yhdysvaltojen syvässä Etelässä ovat ehkä jääneet Tuulen Viemään lehdille, mutta puuvillaankorjuu on yhä tänä päivänä monelle ihmiselle silkkaa orjatyötä. 



Puuvillan likainen tarina, tietokirja 

"Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Uzbekistania hallinnut diktaattori Islam Karimov on pitänyt puuvillasadon korjaamista kansalaisvelvoitteena, ja työhön käytetään lapsia. He tienaavat raskaasta työstä enimmillään reilusti alle euron päivässä, ja tästä vielä vähennetään ateriakulut. Vientituloista voiton käärivät Anderin mukaan Karimov ja hänen lähipiirinsä."
– Ruotsalaisena vaatteenostajana olen siis silloin tällöin väistämättä Karimovin asiakas, Ander kirjoittaa. "

"Aasian isot vaateteollisuusmaat ovat Uzbekistanin puuvillan uskollisia ostajia. Uzbekistanilainen ihmisoikeusaktivisti Suhrob Ismailov sanoo kirjassa, että ilman lapsia hallinto ei saisi poimittua puuvillaa yhtä halvalla ja menettäisi vientitulonsa ja katteensa. "

"Vuonna 2007 isot kauppaketjut Wal-Mart, Tesco ja Marks & Spencer alkoivat boikotoida uzbekkipuuvillaa lapsityövoiman käytön takia, minkä vuoksi Uzbekistan kielsi lapsityövoiman käytön." - Saatat olla tietämättäsi diktaattorin asiakas - Taloussanomat.fi

Anderin kirjassa kerrotaan, kuinka lapsityövoimakielto oli käytännössä voimassa yhden viiikon, jonka jälkeen lapset jälleen patistettiin koulusta työhön puuvillapelloille, jopa marraskuuhun saakka.


Malilainen puuvillatehdas 
By Olivier Epron (Olivier Epron) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)  
CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], Wikimedia Commons


Länsi-Afrikan puuvillatuottajat ja maailmankaupan säännöt

Läntisen Afrikan maat, joissa puuvillaa viljellään ilmastollisesti suotuisissa olosuhteissa ja usein pienviljelyksillä, puuvilla on helposti ainoa elinkeino. Puuvillasta elannon saaminen on kuitenkin vaikeaa, ja käypää hintaa on hankala saada. 

Ander kuvaa kirjassaan neljän afrikkalaisen puuvillatuottajamaan, "Cotton 4":in, Beninin, Burkina Fason, Malin ja Tsadin, pyrkimyksiä saada puuvillantuotannon oikeudenmukaisuus Maailman kauppajärjestö WTO:n asialistalle. Tarinan käänteet purkautuvat kuin dekkarissa tai toimintaelokuvassa, kun Yhdysvallat suurine kansallisine puuvillatukiaisineen vastustaa yhden ainoan viljelykasvin kaupan vapauttamisen ottamista käsittelyyn. Seikkailuksi muuttuva tositarina seuraa m.m. puuvilla- ja ay-aktivisti Francois Traorén matkaa kokouksiin ja lobbaamaan. 

"Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat edellyttäneet luottojensa ehdoksi sitä, että maat purkavat säännöstelyn eivätkä anna tukiaisia viljelijöilleen.

Samaan aikaan maailman suurin puuvillanviejä Yhdysvallat tukee puuvillanviljelijöitään miljardeilla dollareilla vuosittain. Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa on käyty vuosikymmenen ajan vääntöä tästä ristiriidasta, mitä Ander kuvaa kirjassaan seikkaperäisesti.

Yhdysvaltojen tukipolitiikka on saanut vuosien saatossa aikaan muun muassa ylituotantopiikkejä, mikä on entisestään painanut puuvillan hintaa alas ja lisännyt kehitysmaiden viljelijöiden ahdinkoa. Vuosina 1996–2001 puuvillatuet kuusitoistakertaistuivat. Rikkaiden maiden protektionismi pitää siis puuvillan hinnat alhaisina, ja afrikkalaisviljelijät ovatkin kuvanneet tilannetta nykyajan orjuudeksi.

Euroopan unioni ei ole Anderin mukaan Yhdysvaltoja puhtoisempi pyrkimyksissään suojata maatalouttaan." (Lainaukset - Saatat olla tietämättäsi diktaattorin asiakas - Taloussanomat.fi)



Kemikaalidumppaus 

Sen lisäksi, että puuvillan vettä kuluttava viljely jatkuu Uzbekistanissa samalla kun miljoonilla uzbekeillä ei ole vesijohtovettä, kolmannen maailman puuvillanviljely on muodostanut uuden asiakaskunnan torjunta-aineille, jotka on suurilta osin kielletty länsimaissa.

"Puuvillan viljely haukkaa 2,5 prosenttia maailman peltoalasta, mutta peräti 11 prosenttia torjunta-aineista. 

Viljelyssä käytetyistä torjunta-aineista saa myrkytyksen kolme miljoonaa ihmistä vuodessa ja 40 000 kuolee."




Lähteet: 
Gunilla Ander: Puuvillan likainen tarina (Like 2011) ISBN: 978-952-01-0635-5 





Puuvillatehdas. Edgar Degas 

[Public domain], Wikimedia Commons



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti