Työssäoppimisjakson kuvallista todistusaineistoa

Internet-ajassa kuultua: Jos siitä ei ole kuvaa, niin sitä ei tapahtunut. Joten tässäpä kuvia työssäoppimisjakson ajalta.

Työssäoppimisen suoritin Käsityöliike Anjalinissa Salossa. Pieneen liikeeseen työssäoppimaan pääseminen on hieno etuoikeus ja samalla sain mahdollisuuden suorittaa näytön aiheesta Asiakaspalvelu ja kädentaidot.

Kirjoin pellavaisen kastemekon kastettavan lapsen nimellä. Ensin piti harjoitella, joten kirjoin tietysti oman nimeni. Sitä voin käyttää sitten vaikka vihkon kanteen tai ehkäpä ovikylttiin. Harjoitteluun meni useita päiviä ja lopulliseen kirjomiseen noin tunti.

Kädentaito, joka on minulle kokonaisuudessaan vierain, on ehdottomasti virkkaaminen. (Tietysti näitä ovat myös revinnäiskirjonta, punto in aria tai vaikka lehtisahan käyttö, mutta kokonaisuutena virkkaaminen ja sen sovellutukset.)

Aloitin virkkaamisen harjoittelun sytomyssyllä. Lanka on Teeteen Helmi, merinovilla-silkki-sekoite. Tosi pehmeä käsissä, ja napakkakierteinen, tosin tuntui siltä että osa pehmeydestä meni virkkaamisen tien. Virkkasin pylvään aina takareunaan ja tästä tuo raidallinen ulkonäkö suurimmalti osin johtuu.

Yksi virkkauksen muoto on salomoninsolmu. Sillä saadaan ilmavaa tähden tai ruudun näköistä aikaiseksi. Langan paksuudesta riippuen työ on jopa nopeaa, kun lenkkejä saa venyttää aina kaksi, sitten kiinnittää edellisen kierroksen solmuun kiinteällä silmukalla.

Teki mieli tehdä joku "kiva ja ihana" eli langaksi piti valita ohut liukuvärjätty villalanka: Katia Darling. Hän huovuttui vähän ikävästi joka kerta kun jouduin purkamaan kerroksen; koska kerroksia tehdään edestakaisin niin edellisen kerroksen virheen huomaa palatessaan takaisinpäin. Minun kohdallani yleisin virhe oli tehdä yksi venytetty lenkki eikä kahta.

Valmis huivi ikkunassa. Värit eivät näy yhtä hyvin kuin alla, mutta rakenne ehkä näkyy? Valmistin huivin kahdesta kerästä lankaa siten, että aloitin päistä, joihin syntyy kolmion muoto, kun aloitetaan kärjestä sarjalla ketjusilmukoita ja niiden ylle yksi pari venytettyjä lenkkejä. Sen jälkeen työ käännetään, neulotaan ketjusilmukoista (n 5-10 ks riippuen työn koosta ja langan paksuudesta) ylöspäin levenevä reuna, jonka jatkoksi taas lenkkipari, kiinteä silmukka edellisen kerroksen lenkkien väliin, ja uusi lenkkipari. Käännetään, virkataan ketjusilmukat, ja taas lenkkejä 1 enemmän kuin edellisellä kierroksella.

Havainnollistava piirros:

\xxxxx/

\xxxx/

\xxx/

\xx/

\x/

 v 

 

Näyteikkunan valossa väritkin tulivat kauniisti esiin.

Pääsin suunnittelemaan näyteikkunan toisella viikolla ja tekemääni järjestelyä muutin vielä kolme kertaa, kun järjestettiin tarjousviikkoja.

Heijastuksessa tietysti näkyy kuvaaja, mutta toivottavasti muutakin. 

Vasemmalta oikealle: Fritidsgarn-vyyhdit tarjouksessa, Pirtin Kehräämön hahtuvakiekot, Pirtin Kehräämön kampa- ja karstalangat, Teeteen käsin maalattu alpakkalanka Aurea, korissa tarjouslangat Kitten Mohair Glitter, Sandnes Lanett -värilajitelma, päälle puettuna Sublime Lustrous Dk:sta neulottu baskeri sekä ympärillä Lustrousin kaikki värit, ja alaoikealla Katia Bolivia.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten Sublimen Lustrous Dk:sta neulottu hartihuivi, joka pääsi ikkunaan myös. Oikealla ovat sitten neonin kirkkaat pörrölangat ja niiden hieman hillitymmät pörröiset kaverit, ja päällekkäin pinottuina ihanat pitsivillalangat Katia Darling ja Daphne Lace.

 Kyltti pitää myös olla tietysti. Siihen vaihdetaan julisteet aina viikon tarjouksen mukaan.

Näkymä kaupan oven sisäpuolelta. Iso valkoinen kerä jonka alla pilkistää vihreä kerä on Rowanin Tumblea. Lanka on alpakka-puuvilla sekoite joten varmasti tosi lämmin ja pistelemätön. Korissa vyyhteinä ikisuosikki Kipuapulanka, josta saa jalkoja oikein hellivät yösukat.

Tämä kuva on n. kuukautta myöhemmin otettu, ja nyt ikkunaan ovat ilmestyneet täysin uudet langat. Rivissä ikkunassa Katian Peru-langan kaikki värit, jotka otettiin tarjoukseen yhdessä korvaläppäpipon ohjeen valmistumisen kanssa. Etualalla myös Bremontin Camino-alpakkasukkalanka, niiden takana My First Regia -vauvansukkalankakerät, ja taustalla Austermanin Step-sukkalankojen uudet värit.

Ikkunaa pitää myös pestä, jotta siitä näkee sisään, joten kun aamulla huomasi elettävän viikon ainoata rännätöntä päivää, mennään luutuamaan.


Eräs varsin erikoinen ja minulle täytenä yllätyksenä tullut tekniikka oli harppuneulominen, johon pääsin tutustumaan työssäoppimisjaksoni huipentuman, Bremont-esittelypäivän merkeissä.

  

Vähän ufon näköistä, mutta kuvalliset ohjeet olivat onneksi selkeät ja kannustavat. Kovin väljää jälkeä tuli, langan pitäisi ehkä olla paksumpaa kuin tämä vyyhdestä kerälle keräämäni alpakkaihanuus.

Todisteeksi kuva. 

Lisää herkkuja:

Kuin rahaa pankkiin laittaisi!

 Nam!