Materiaalituntemus: Silkki

Silkki - luontaista hohtoa?

Alla kopioitua perustietoa silkistä. Linkit mulperiperhostoukkien kasvatukseen ym löytyvät seuraavasta blogikirjoituksesta.

Silkki (SE)

Silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen toukan kehräämästä kotelosta eli kokongista, mutta myös jonkin verran villiperhosten koteloista. Silkin valmistus keksittiin Kiinassa tiettävästi 2640 e.Kr. ja Kiina hallitsi markkinoita Silkkitien aikaan, jolloin silkkiä myytiin painostaan kultaa. Ensimmäisen vuosituhannen puolivälin aikoihin silkin valmistus levisi myös Japaniin, Intiaan, Persiaan sekä Arabiaan. Keskiajalla silkin viljely levisi myös Eurooppaan, aluksi lähinnä Italiaan. Tekokuidut ovat vähentäneet silkin merkitystä tekstiiliraaka-aineena. Nykyisin silkkiä tuottavat pääasiassa Kiina ja Intia sekä Japani. Euroopassa on keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen. Silkkiä tuotettiin 2002 noin 132 000 tonnia.

Silkkiperhosnaaras elää yleensä vain noin 3 vuorokautta, jonka aikana se munii 300-700 munaa. Munat talvehtivat ja keväällä niistä kehittyy toukkia, jotka syövät mulperipuun lehtiä. Noin kuukauden kuluttua toukka alkaa kehrätä ympärilleen koteloa, joka muodostuu toukan kehruurauhasissa syntyvästä valkuaisaineesta, fibroiinista sekä toukan erittämästä seriinistä, joka liimaa fibroiinisäikeet kuiduksi. Valmiit kokongit höyrytetään ja serisiini pehmitetään kuumassa vedessä kuitujen irrottamiseksi. Kuolleet toukat käytetään ravinnoksi, sillä ne ovat kiinaisessa keittiössä suurta herkkua. Yhdestä kokongista saadaan noin 4000 m yhtäjaksoista säiettä, joista kelaamalla saadaan jopa 900 m lankaa.

Silkkiä käytetään vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa sekä sekotteina muiden kuitujen kanssa. Silkki on ohut, mutta erittäin luja ja taipuisa kuitu, jossa on hieno kiilto. Silkillä on korkea kosteudenimukyky ja se eristää hyvin lämpöä. Silkki kestää huonosti mm. auringonvaloa ja hikeä ja sähköistyy kuivassa ilmassa.

Silkkituotteiden hoidossa tulee olla huolellinen. Silkkivaatteet tulee pestä riittävän usein, sillä alkalit ja hiki heikentävät niiden kestävyyttä ja saattavat muuttaa tuotteen värejä. Silkkituotteille suositellaan vesipesua 30ºC vedessä neutraalilla pesuaineella. Silkki siliää helpoimmin kosteana, mutta silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC. Silkkituotteet voidaan pestä myös kuivapesuna. Silkkiä ei saa kuivata kuivausrummussa.


Lähteet:
Irma Boncamper: Tekstiilioppi (Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopisto, 1991)
Päivi Talvenmaa: Tekstiilit ja ympäristö (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 1998)
Raija Markula: Tekstiilitieto (WSOY, 9. uudistettu painos, 1999)
Suuri Suomalainen Käsityökerho: Lankojen ihmemaa -artikkelisarja, 1984
Lähde: Finatex.fi Julkaisut | Kuituopas | Eläinkuidut | Silkki

Mutta mitä vikaa voi olla silkissä?

Silkintuotannossa tapetaan erittäin suuria määriä eläimiä. Silkkiperhosen toukka kehrää itselleen kotelon, jonka sisällä se käy läpi muodonmuutoksen aikuiseksi perhoseksi. Ihminen käyttää raaka-aineena tätä silkkilankaa. Kotelon silkkilangat katkeilevat, kun perhonen tulee ulos kotelosta. Estääkseen tämän, ihminen tappaa toukat niiden vielä ollessa kotelossa. Näin saadaan pidempiä silkkilankoja. Yleisimmät tappokeinot ovat kuumentaminen auringossa tai uunissa, tukehduttaminen vesihöyryllä ja keittäminen.

Tutkimusten mukaan silkkiperhostoukan elimistö tuottaa fyysisenä reaktiona kipuun samankaltaisia aineita kuin ihmisen elimistö. Silkkiperhosen toukkia on tapettava 1500, jotta saadaan sata grammaa silkkiä.